Toistaiseksi lähtökohtana on se, että voidaksesi käyttää iZettleä voit käyttää vain iPhonella tai iPadilla. Jos siis haluat ottaa palvelun käyttöösi, mutta et omista edellä mainittuja laitteita, alkuinvestointi on turhan iso.

Sovellus itsessään on ilmainen ja lisäksi tarvitset kortinlukijapalikan, joita firma jakaa ja postittaa 5000 ensimmäiselle asiakkaalleen myös ilmaiseksi. Mitä lisäosa maksaa sitten, kun kaikki ilmaiset on jaettu, ei ole vielä tiedossa.

Itse asiassa et tarvitse lisäosaakaan, sillä voit näppäillä veloitettavan kortin numeron suoraan sovellukseen ja hoitaa maksun sitä kautta. Lukijaa kannattaa kuitenkin käyttää, sillä yli 25 euron summan tilitykseen kuluu muuten huomattavasti pidempi aika ja provisio on suurempi. Lisäksi kortinlukijan käyttäminen on paljon tyylikkäämpää...

Normaalisti iZettelin veloittama provisio on 2,75 %, mikäli käytettävä kortti on Visa, MasterCard tai Diners Club. American Expressin käytöstä rangaistaan prosenttiyksikön verran, eli provisio on 3,75 %.

Sovelluksen käyttäminen on helppoa. Laitat vain kortin laitteeseen, annat summan ja myytävän tuotteen kuvauksen, räpsäiset tuotteesta vielä vaikka kuvankin, syötät asiakkaan sähköpostiosoitteen ja se on siinä. Tämän jälkeen asiakas vielä ”allekirjoittaa” maksunsa ja homma on selvä.

Asiakas saa sähköpostiinsa linkin kuittiin ja maksu veloitetaan heti. Sinun iZettle-tililläsi tapahtuma näkyy myös saman tien ja omalle tilillesi raha kolahtaa viimeistään kuuden päivän kuluttua.

Kuten sanottua sovelluksen käyttö on kätevää lukuun ottamatta sisäänkirjautumista. Tai ei siinäkään mitään ongelmaa ole, mutta se vain vie aikaa. Voit toki jättää kirjautumatta ulos sovelluksesta, jolloin sen käynnistäminen käy rivakammin, mutta siinä on kaksi ongelmaa.

Ensinnäkin itse en ainakaan mielelläni jätä kirjautumatta ulos palveluista, joissa käsitellään minun rahojani. Toisekseen, kun jätin kirjautumatta ulos, puhelimen akku tyhjeni yön aikana tehokkaasti. Voi toki olla, että jokin muu söi virrat, mutta itse en ainakaan löytänyt muita epäiltyjä.

Yrityksen omilla nettisivuilla iZettlen kerrotaan soveltuvan pienille yrityksille, kotona palveluja tarjoaville, eli putkimiehille, kodinkoneiden korjaajille, puutarhureille tai kirvesmiehille sekä yksityishenkilöille vaikkapa kirpputorimaksujen veloittamiseen.

Kaikki tuo tuli meillekin mieleen, kun ensimmäisen kerran tutustuimme palveluun. Miksi ihmeessä putkimies tuhertaisi ja lähettelisi laskujaan iltamyöhään, kun voi hivauttaa asiakkaan kortin lukijaan ja veloittaa maksunsa heti alta pois. Myös asiakkaalle homma on sujuvampaa.

Onko iZettle siis täydellinen palvelu? Ei ihan.

Meille korttimaksujen vastaanottaminen ei ole arkea ja niinpä sen puolen ratkaisut olivat vieraita. Siksi yllätyimme kuinka helposti vastaava onnistuu jo olemassa olevilla järjestelmillä. Ja tapauksesta riippuen jopa huomattavasti edullisemmin.

Jos teet pientä putkiremppaa, laskutat siitä 500 € ja veloitat summan asiakkaan kortilta, maksat luottokunnalle ja pankille yhteensä 0,75-0,8 € + noin 34 euron kuukausimaksun maksupäätepalvelusta (Elisan hinta, muita ei tutkittu). Toki voit myös ostaa oman päätelaitteen, mutta silloin olet omillasi, kun laite täytyy päivittää tai se menee rikki. IZettle veloittaa sinulta samasta tapahtumasta 13,75 €. Jos vastaavia tapahtumia on kuukaudessa kolme tai enemmän, iZettle onkin jo kalliimpi.

Jos taas veloitat esimerkiksi 300 kappaletta tai vähemmän viiden euron maksuja kuukaudessa, iZettle on himpun verran halvempi, mutta määrän kasvaessa vaaka kääntyy perinteisemmän ratkaisun puoleen.

Kaiken tämän lisäksi täytyy kaikissa rahankäsittelyyn liittyvissä asioissa miettiä luotettavuutta. Tässä tilanteessa vertailtavina ovat vuosikausia luotettavasti maksuja välittänyt vakavarainen suomalainen (toistaiseksi) yhtiö sekä ruotsalainen start-up -yritys.

Myös asiakkaasi saattaa epäillä touhusi luotettavuutta, kun vedät esiin puhelimesi sekä pienen muovipalikan ja pyydät pankkikorttia.

Uutuudenviehätys sokaisee helposti ja sitä kannattaa varoa myös iZettlen suhteen. Palvelu on toki ylivoimaisen helppo ottaa käyttöön eikä se taatusti sisällä minkäänlaisia piilokuluja tai sopimusmaksuja, mutta kustannukset ovatkin äkkiä kovin suuret.

Luottokunnan sivuilla oleva kuvaus heidän palvelunsa käyttöönotosta antaa puolestaan mielikuvan, että juuri työläämpää homma ei voisi olla. Ei ilmeisesti silti mahdotonta.

Joka tapauksessa totuus on se, että korttimaksumahdollisuus helpottaa niin yrittäjän kuin asiakkaankin arkea. Kuluja tulee aina, mutta taitaa se olla yrittäjänkin aika jonkin arvoista.

Alla olevalla laskurilla voit tutkia, mitä iZettle maksaisi sinulle verrattuna Luottokunta+pankki -ratkaisuun. Perinteisen puolen kustannuksissa on otettu keskiarvoksi 3 sentin maksu pankille per tapahtuma. Kaikki pankit eivät kuitenkaan tätä veloita, kun taas toiset veloittavat viisikin senttiä.

Mikään virallinen laskuri tämä ei ole, eli emme takaa, että lopulliset kulusi ovat nämä. Lisäkuluja saattaa tulla ainakin eri palveluiden aloitusmaksuista ym.

Suomen Kuvalehden numerossa 18/2012 Koljonen kirjoittaa otsikolla ”Kenelle Muumi-munia myydään?”. Jutussa vastaajana on Munax Oy:n markkinointiassistentti Mia Lindgren.

Munax on Suomen suurin luomumunien tuottaja. Firma toimittaa markkinoille yli kymmenen miljoonaa kiloa kananmunia vuodessa ja liikevaihtoa kertyi vuonna 2010 lähes 15 miljoonaa euroa. Nyt Munax on siis tuonut Suomen markkinoille Muumi-luomumunat.

Lyhyessä jutussa toimittaja kysyy, miksi luomumunia pitää myydä muumeilla ja miksi Muumi-hahmot markkinoivat juuri kalliita luomumunia. Helmenä on kuitenkin viimeinen kysymys:

”Eikö tämä nyt vähän haiskahda siltä, että tarkoitus on saada perheiden lapset painostamaan vanhempansa ostamaan Muumi-luomumunia?”

Koljonen kuvittelee saaneensa yhtiön rysän päältä kiinni, mutta mistä? Siitä, että firma on löytänyt hyvän tavan markkinoida omia tuotteitaan? Ehkä jopa ulkomaille, sillä 20 % Munaxin tuotannosta menee vientiin ja Muumit tunnetaan myös muualla kuin Suomessa.

Minkä ihmeen takia kotimainen yritys ei saisi markkinoida kaikilla lain sallimilla tavoilla? Kyse kun ei ole harhaanjohtamisesta. Miksi yrityksen pitäisi kantaa huolta siitä, että vanhemmat eivät pysty sanomaan lapsilleen ei? Varsinkin kun kyse on lähtökohtaisesti terveellisestä elintarvikkeesta.

Totta kai Muumimamma on munapaketin kyljessä siksi, että munat myisivät paremmin. Sehän nyt on selvää jokaiselle yli seitsemänvuotiaalle. Aivan samalla tavoin kuin jokaiselle on selvää, että Lommén käsilaukku on aivan yhtä hyvä kuin Louis Vuittonin kymmenen kertaa kalliimpi väsky. Silti jotkut jälkimmäisiäkin ostavat ja saavat aivan vapaasti ostaakin.

Kaikki kunnia Munaxille hyvästä markkinointi-ideasta ja onnea munakaupalle! Toivottavasti yritys pystyy luomaan suomalaisesta munasta todellisen menestystarinan ja siinä sivussa vaurautta isolle joukolle suomalaisia ihmisiä.

TuplaNappi™ perustuu asiakkaan elimistön muutoksiin. Kun asiakkaan halut tuotetta tai palvelua kohtaan heräävät, hänen kehonsa alkaa erittää endorfiini- eli mielihyvähormoneja. Tämä hormonimuutos vaikuttaa mm. syljeneritykseen lisäämällä sitä.

Myyjälle TuplaNappi™ on äärimmäisen yksinkertainen työkalu. Hänen tarvitsee vain saada asiakas laittamaan pillerin suuhunsa. Tämän jälkeen myyjä palvelee asiakasta normaaliin tapaan, mutta tarkkailee samalla tämän kieltä. Kun kieli muuttuu violetiksi, asiakas ei ole kiinnostunut tuotteesta. Kun kielen väri taas alkaa lähestyä vihreää, ostopäätös on syntymässä. TuplaNapin™ vaikutus kestää noin kaksi tuntia, joten myyjällä on hyvin aikaa saada kauppa tehtyä.

Jotta asiakas saadaan laittamaan TuplaNappi™ suuhunsa, on pilleri suunniteltu yhdessä maailman johtavien makeissuunnittelijoiden kanssa huolellisesti näyttämään ja maistumaan karkilta. Maku- ja värivaihtoehtoja on useita. Täyden listan niistä löydät täältä.

TuplaNappi™ tulee virallisesti myyntiin Toukokuun lopussa. Otamme kuitenkin rajatun määrän ennakkotilauksia vastaan vain tänään 1.4.2012. Odotamme tämän uraauurtavan myyjän työkalun saavuttavan hurjan suosion, joten kannattaa pitää kiirettä.

Myynnin kouluttajat, myyntijohtajat, erilaiset järjestöt ja hyviä myyjiä kissojen ja koirien kanssa etsivät yritykset ovat vuosikymmenien ajan yrittäneet nostaa myyntityön arvostusta. Pääargumentti on ollut: ”Jos kauppaa ei synny, mitään muutakaan ei tapahdu.”

Viesti on yksinkertainen, mutta miksi se ei vain mene jakeluun?

Jos yritys A ei saa myytyä tuotetta B kuluttajalle C tai yritykselle D, mitään ei tapahdu. Yritys A ei maksa veroja, palkkoja, sosiaalikuluja, vuokraa, se ei lyhennä lainaa, ei osta palveluita siivousfirmoilta, IT-yrityksiltä, mainostoimistoilta, vartiointifirmoilta, ei osta raaka-aineita, koneita, kalusteita.

Jos yritys A ei maksa veroja ja palkkoja, valtiolla ja kunnilla on X euroa vähemmän kassassaan, jolla maksaa työttömyyskorvauksia, sairaaloita, opintotukia, kouluja, päiväkoteja, teitä, jäähalleja, palkkoja.

Yritys A ei siis osallistu sinun palkkasi tai tukiesi maksuun.

Jos yritys A ei maksa veroja ja palkkoja, valtiolla ja kunnilla on X määrä enemmän ihmisiä, joille täytyy maksaa työttömyyskorvauksia. Jos käytettävissä oleva rahamäärä pienenee ja tarvittava rahamäärä kasvaa, heikomminkin matematiikassa pärjäävä ymmärtää rahojen loppuvan viimeistään ennen pitkää.

Joka ikinen kerta, kun joku tarjoaa sinulle jotakin ostettavaksi, hän osaltaan yrittää saada sinun elantoasi maksettua. Voi olla, että et missään tapauksessa voisi/haluaisi ostaa hänen tuotettaan, mutta eihän hän voi sitä etukäteen tietää. Sinun täytyy kertoa se hänelle.

Jos kukaan ei yritä myydä meille joka päivä jotakin uutta tuotetta tai uudestaan vanhaa tuotetta, voimme unohtaa ravintolaillalliset, FullHD-televisiot, iPadit, uudet autot, vanhat viskit, jäähdyttävän ilmastoinnin, pikalomat New Yorkiin.

Kaikki materiaalinen hyvinvointimme syntyy siitä, että me myymme ja ostamme.

Toki kyse on valinnasta. Jos haluat elää vaatimattomammin, ilman mukavuuksia ja samalla ilman myyjiä ja markkinointia, se onnistuu kyllä. Mutta jos valitset mukavuuden, valitset myös sen, että joku soittaa sinulle tai lähettää sinulle sähköpostia ja tarjoaa tuotettaan ostettavaksi.

Niin yksinkertaista tämä on.

Pitkästä aikaa jonkun avatessa konkreettisen yhteistyöehdotuksen hyppäsin itsekin mukaan kuin kukko kanalaan. Lupasin heti kaikille suosittelijoille mahtavat provisiot.

Seuratessani ketjua heräsin tahtomattani jälleen todellisuuteen. Minne tämäkin keskustelu johtaisi? Ei mihinkään. Miksi?

Verkosto ei rakennu niin, että kaikki tyrkyttävät vain omiaan. Verkosto ei myöskään rakennu niin, että kerro sinä minulle kaikki asiakkaasi niin sitten minäkin kerron; vain rusinat pullasta. Verkosto ei myöskään ikinä toimi niin, että suosittele niin minä suosittelen sitten joskus.

Verkosto voi toimia kahdella tavalla:

1. Jokaisesta suosituksesta maksetaan ennakkoon sovittu provisio, jolloin kumpikaan ei jää kiitollisuudenvelkaan

2. Jokaisen verkostoa rakentavan yrittäjän pitää kääntää näkökulma niin, että miettii ensiksi miten minä voisin ”lihottaa” omaa tarjontaani omille asiakkailleni, muiden yrittäjien avulla. Siis oman asiakkaan etu edellä.

Esimerkkinä jälleen kerran kukkakauppias, jonka verkosto voisi olla vaikka valokuvaaja, pitopalveluyrittäjä, hääautovuokraaja, kultasepänliike, hääpaikat, hääsuunnitelijat, pukuvuokraamot jne. Jokainen aktiivisesti tarjoaa (= kyselee onko asiakkaalla jo kaikki tarvittava ja suosittelee) muiden rinkinsä palveluita. Näin asiakas saa palveluita valmiiksi mietittynä yhdestä paikasta = asiakas saa parempaa palvelua.

Pessimistit miettivät ensimmäisenä tietysti sitä, mikä voi mennä vikaan. Onko suositeltava kumppani luotettava? Toimittaako hän lupaamansa ja tekeekö sen ajoissa? Maksaako hän provision ajallaan ja siitä summasta mikä on sovittu? Kaikki näm ovat normaaleja bisnekseen liittyviä riskejä. Välillä niitä on vain otettava. Kaikki on kuitenkin sovittavissa ja kaikesta kannattaa tehdä kirjallinen sopimus.

Käytännössä usein myös törmää siihen, että yrittäjät pelkäävät provisioiden maksamista. Lasketaan vain sitä, paljonko siitä yhdestä kaupasta saa itse rahaa, ei sitä mitä yhteistyö tuottaa pitkällä aikavälillä. Ei myöskään nähdä sitä, että tuottavinta markkinointia on maksaa provisio syntyneistä kaupoista eikä laittaa rahaa Aamulehteen ja toivoa jotakin syntyvän.

Provision täytyy olla myös houkutteleva. Jos joku tekee työn puolestasi, tingi hiukan omasta katteestasi.

Etsi siis sopivia kumppaneita, joiden avulla voit tarjota omille asiakkaillesi parempaa palvelua. Ole ennakkoluuloton, tee tarkat sopimukset ja maksa jokaisesta suosittelusta reilu provisio.

Meillä oli myös ihan oikeita tarpeita terassilasituksista autotallin perustuksiin, joista pyysimme tarjouksia. Testasimme siis ihan käytännössä miten homma toimii osastolla ja kuinka yritykset hoitavat jälkihoidon messujen päätyttyä.

Saran kameraan tarttuneet otokset ja kahden miehen kokemukset siivittivät tämänkin ohjeistuksen kaikille messuille osallistuville myyntimiehille ja naisille.

1. Puhelin pois
Älä puhu osastolla puhelimeen. Käytä vastaajapalvelua tai edelleenohjausta. Yrityksesi tuskin kaatuu siihen, että et parina päivänä vuodessa vastaa juuri sillä sekunnilla. Kun keskustelet osastollasi asiakkaan kanssa, älä missään nimessä tuijottele puhelinta tai kelloasi kesken asian.

Älä myöskään tarkistele sähköposteja puhelimestasi vartin välein. Tee se tauolla.

2. Kehon kieli
Älä istu, kaiva nenää, pyllyä, korvia, seiso kädet puuskassa tai naama kurtussa.
Hymyile, tartuta ilo muihin. Näytä siltä, että asiakas on tervetullut ja haluat kohdata hänet.

3. Lopeta juoruilu
Älä juoruile omien tai muiden kollegoiden kanssa osastolla. Älä anna naapuriosaston myyntijyrän nojailla osastosi kalusteisiin. Älä käännä selkää asiakkaalle, varsinkaan kun teitä seisoo osastolla viisi omaa. Kertokaa vitsit illalla oluen äärellä tai ruokatauolla näytteilleasettajien kesken.

4. Ruoka ja juoma
Älä juo ja syö osastolla ellet myy työksesi kahvia ja pullaa. Keskity myyntiin ja kontakteihin.

5. Tietokoneet & padit
Jos osastolle on pakko kantaa tietokone tai padi esimerkiksi asiakkaiden tietojen keräämiseen, käännä näytöt asiakkaille päin. Älä istu tiskin ja koneen takana. Asiakkaat eivät uskalla välttämättä lähestyä sinua, koska haluaa antaa sinulle työrauhan.

Yksinkertaisin ja nopein keino asiakkaiden yhteystietojen keräämiseen on ruutuvihko ja kynä.

6. Kiinnostus vs. tyrkytys
Älä tyrkytä. Kuuntele, kysele, ratkaise ongelma ja tarjoa. ”Osallistukaa autotallin oven arvontaan, osallistukaa, katsokaa kuinka kätevä! Onko herralla autotallia?”, ”Ei!”

Ole kiinnostunut asiakkaistasi, kuka tahansa voi olla se potentiaalinen.

7. Silmät selässä
Älä jaarittele. Jos asiakas on vain hakemassa viikon sosiaalista kontaktia, opettele väistämään tälläinen asiakas. Varsinkin jos jonossa seisoo ihminen, joka oikeasti on kiinnostunut tuotteestasi.

http://www.youtube.com/watch?v=B_ey9Bty5-I

Pienten kuntakeskuksien kivijalkayritykset ovat taasen jo vuosia kuihtuneet suurten kaupunkien palveluiden katveessa. Kuluttajat ajavat yhä kauemmas hyper- ja supermarkettien palveluiden pariin sen sijaan, että vaivautuisivat etsimään palveuita omalta kylältä.

Voiko tästä syyttää kuluttajaa?

Ei voi. Kun esimerkiksi seuraan oman kotikuntani Kangasalan yrittäjien haihtumista kuntakeskuksesta, kuka paremmille liikepaikoille kuka liiketoiminnan lopettamisen myötä, voi syyttää vain yrittäjiä.

Aukioloajat sekä pienyrittäjien resurssit nousevat aina esiin keskusteluissa. Kun taas seuraa yhteiskunnan muutosta ja sitä milloin ihmiset käyvät työssä ja miten viettävät vapaa-aikaansa, kello on kääntynyt jo toiseen suuntaan.

Jo aikaa sitten olemme ohittaneet ajan, jolloin kukko herätti navettaan ja tehtaille mentiin töihin aamukuuteen. Harva kuluttaja hakee tuoretta leipää herättyään saati on jo iltapäivällä ennen neljää palveluiden äärellä.

Jos katson esimerkiksi oman asuinkyläni sivukirjastoa, ovat kunnan päättäjät kaikessa viisaudessaan laittaneet aukioloajaksi viikolla 9-16. Valtaosa kylämme populaatiosta käy päivittäin Tampereen seudulla työssä. Harva perheellinen pystyy käyttämään oman lähikirjaston palveluita.

Paikalliset yrittäjät Kangasalan keskustassa pistävät ovet säppiin tasan kello 17. Totuus on, että minulla on vuodessa muutamia päiviä, jolloin pystyn etsimään palveluita omalta kylältä, vaikka tahtoa siihen kyllä olisi. Aikataulut eivät vain koskaan sovi minulle.

Moni yrittäjä perustelee palveluaikoja sillä, että onhan heillläkin oltava vapaa-aikaa. Kyllä, itsekin yrittäjänä ymmärrän työ- ja vapaa-ajan erottamisen. Mutta kumpi on yrittäjän kannalta parempi, muokata aukioloajat kuluttajien mukaan vai hakata päätä seinään ja toivoa, että kuluttaja tottuisi kauppiaan aikoihin?

Muutamankin tunnin siirto aamusta iltaan voisi tehdä kummia. Enkä nyt tarkoita, että jokaisen yrittäjän pitäisi notkua putiikissaan iltayhdeksään, vaan ehkäpä aukiolo kuuteen tai seitsemäänkin voisi tuoda muutosta.

Usein yrittäjät kommentoivat mediassa, että tälläiset iltakokeilut eivät toimi, koska ihmiset eivät kuitenkaan käytä palveluita illallakaan. Miten ihmiset voisivat oppia kuukaudessa uudet aukiolot?

Varsinkin kun he ovat edellisten kymmenen vuoden ajan tottuneet hakemaan palvelut kauempaa ihan vain sillä olettamuksella, että eivät kotikylän putiikit kuitenkaan ole auki viiden jälkeen. Harvoin lehtimainonnastakaan voi sanoa, että se ei toimi ollenkaan, vaikka ensimmäisellä ei heti natsaisi.

Elämmekö siis ihan väärässä ajassa?

http://www.youtube.com/watch?v=HE5rpJ19F4Q

Osa yrittäjistä elää kalenterivuoden mukaan; tilikausi päättyy vuodenvaihteeseen ja on aika tehdä inventaario.

Jokainen yrittäjä - miksei myös työntekijä - on antanut ehkä pienen ajatuksen sille, miten vuosi meni tai mitä aikoo tehdä toisin tänä vuonna.

Jos sinä et ole, tee se nyt, sillä ihan jokaisen meistä pitäisi miettiä hiukan mennyttä ja tulevaa.

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään ja kymmenet muut vanhan kansan sananlaskut vihjaavat, että siihen kuuluisaan peruutuspeiliin ei pidä liikaa tuijottaman. Jokaisen, joka haluaa kehittää toimintaansa - yrittäjän tai työntekijän - pitäisi kuitenkin katsoa sen verran taakseen, että tunnistaa itsessään ja toiminnassaan ne tilanteet, joissa olisi voinut tehdä paremmin.

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa

Usein asetamme tammikuussa itsellemme tavoitteet, jotka viimeistään helmikuun, joskus jopa tammikuun puolenvälin taitteessa jäävät jo unholaan. Jospa tänä vuonna loisimme jokainen tavoitteet jotka pitäväy ja joihin päästäksemme haluamme tehdä lujasti töitä.

Tuplaamon blogiin uusi vuosi ei tuo mitään uutta. Tai siis, emme lupaa kirjoittaa enempää tai vähempää, emmekä lupaa laadullisesti kovempia kirjoituksia. Aiomme edelleenkin jatkaa aktiviista tuottamista; meidän laatustandardien mukaista sisältöä niistä samoista arkipäiväin käytännön haasteista niin yritys- kuin yksityiselämässäkin.

Muissa tekemisissämme tavoitteemme kuitenkin ovat päivittyneet, sillä ilman sitä ei tapahdu kehitystä. Siksi haastamme kaikki Suomen yrittäjät tekemään vuodesta 2012 tavoitteellisemman ja tuottavamman kuin edellinen oli.

Kirjoita tavoitteesi ylös: mitä, milloin ja miten haluat saavuttaa.
Autamme sinua tässä haasteessa, kerro meille tavoitteesi niin me seuraamme kanssasi kuukausittain oletko ne saavuttanut. Voit kirjoittaa ne julkisesti tähän kommenttikenttään tai laittaa ne meille sähköpostilla.

Kerro meille tavoitteesi, tehdään niistä totta yhdessä.

Tuplaamon Jullit