Maria Pettersson, Ville Pernaa ja Taneli Heikka keskustelivat tänään Sakari Sirkkasen johdolla tulevista eduskuntavaaleista Ylen politiikkaradiossa. Vaikka olikin politiikasta, nousi esiin loistava markkinointikysymys.
Kuvitellaanpa, että kymmenkunta juustovalmistajaa kilpailee pienellä alueella asiakkaiden huomiosta. Kaikki valmistavat homejuustoa, mutta koska he kuvittelevat asiakkaiden kammoavan hometta ja tietävät heidän pitävän makeasta, he lisäävät juustoonsa sokeria ja suklaakuorrutusta.
Jokainen firma toimii täsmälleen samoin. Ne suorastaan kilpailevat siitä, kuka onnistuu peittämään juustonsa paksuimpaan suklaakerrokseen.
Samalla juustoa ostava kansa ihmettelee, että mistähän sitä saisi oikein kunnon homejuustoa.
Mitä tapahtuisi, jos yksi näistä juustovalmistajista päättäisi irrotella kunnolla ja erottautua kilpailijoistaan jättämällä suklaan ja sokerin pois? Niinpä, osapuilleen jokainen homejuuston ystävä ryntäisi ostamaan tämän putkan juustoa.
Jokainen ymmärtää, ettei yksikään, ei edes pienimmän juustonarikan omistaja, ole niin tillin tallin, että ryhtyisi kuorrutuspuuhiin. Tähän typeryyteen ovat kuitenkin päätyneet kaikki merkittävät puolueet.
Kun jokainen vähänkään asioita seuraava kansalainen tietää, että valtion täytyy säästää ja tuoreen kyselyn mukaan yli puolet kansasta asettaa säästämisen lainanoton edelle, miksi ihmeessä kaikki puolueet välttelevät aihetta kuin teinityttö kouluruokalaa?
Me arvostamme rehellistä puhetta ja etenkin rehellistä puhujaa. Rehellisyyttä ei ole aina helppo tunnistaa, mutta jos puhuja laukoo omaa asemaansa ainakin näennäisesti horjuttavia asioita, hänenhän täytyy olla rehellinen.
Jos myyjä sanoo asiakasehdokkaalle, että ehkä tämä minun tuotteeni ei nyt sinun tarkoitukseesi sovi, asiakas tulee aivan taatusti seuraavalla kerralla saman myyjän juttusille. Hän oli umpirehellinen, hänen sanaansa voi taatusti luottaa.
Juuri nyt luulisi olevan tilausta ainakin rehelliseltä vaikuttavalle puolueelle ja ehdokkaille. Etenkin perinteisten puolueiden haastajilla olisi tässä iskun paikka, mutta iskua ei näy.
Siellä sitä Perussuomalaisetkin seisovat samalla myyntitiskillä kehumassa juustonsa suklaakuorrutuksen paksuutta.
Lisää lukemista:
« « Jos olisin lounaskahvilayrittäjä, tekisin näin
Toivotitko juuri asiakkaallesi pikaista kuolemaa? » »




Syynä on se, että poliitikot tietävät ihmisten sanovan toisin kun todella ajattelevat.
Suomalainen toki haluaa että leikataan menoja…kunhan ne eivät koske omaa taloutta.
Verojakin voi nostaa…kunhan nostetaan muiden veroja.
Osittain median takia asioista ei oikeasti edes voi puhua. Nykyään vaalitenteissä ja muissa “kuulusteluissa” tuntuu että toimittajan ainoa tehtävä on saada poliitikko näyttämään valehtelijalta tai riistäjältä.
Näiden tenttien ainoa tehtävä on saada toimittaja näyttämään “kovanaamalta” ja tiukalta. Poliitikoiden puheen keskeytyksillä “johdetaan” keskustelua
Poliitikot eivät siis uskalla antaa toimittajille mitään mihin tarttua. Pienestäkin lausunnosta tehdään suuria uutisia, ja äänestäjillä ei ole minkäänlaista median lukutaitoa.
“välttelevät aihetta kuin teinityttö kouluruokalaa”
Hehe, hauskasti sanottu!
Olisi kiva lukea tuplaamon ‘jos olisin kansanedustajaehdokas’. Nykyisellään vaalimainokset ovat toistensa kopioita: kuva + pari tyhjänpäivästä sanaa + numero.
Jiikoo, tutkimusten paikkansa pitämättömyys on kieltämättä totta. Toisaalta kuten tuossa ohjelmassakin mainitaan suurta kansansuosiota nauttineet ja nauttivat Sauli Niinistö ja Mauno Koivisto ovat kaikkea muuta kuin myötäkarvaan silittelijöitä. Kumpainenkin on säännöllisesti lukenut madonlukuja valtion taloudesta ja siitä huolimatta kansa on heitä äänestänyt. Niinistöä jopa 60 000 viime eduskuntavaaleissa.
Tero, katsotaan, josko löydetään tuohon hyvä tulokulma. Muutamia hyviä juttuja on kyllä näkynytkin. Kimmo Sasin “Työn jälki näkyy” on erinomaista irrottelua, vaikka ei nyt mitään mullistavaa toki olekaan. Toinen huomionarvoinen juttu oli Pia Viitasen kuva Aamulehden onnittelupalstalla. Tukiryhmä onnitteli Piaa syntymäpäivän johdosta paikassa, jossa ei ollut muita ehdokkaita lähimaillakaan. Viitasen syntymäpäivä toki osuu sopivaan kohtaan (en tosin ole varma, voihan olla myös “keksitty” syntymäpäivä), mutta kuka tahansa voisi tehdä samoin. Nimipäivä, toisen nimen nimipäivä, kolmannen nimen nimipäivä, hääpäivä, kihlapäivä, kissan syntymäpäivä…